Ikävä(kö) peruskouluun?

Heips!

Tämä on ehkä ensimmäinen postaus tässä blogissa, jossa en kerro tekemisistäni. Luulen, että harva lukee oikeasti meidän tekemisiämme täällä, joten tuon vähän vaihtelua tähän tektsiin. Pitäisiköhän alkaa tekemään enemmän tämän tyylisiä postauksia tai videoita. Mitä olette mieltä?
Mutta asiaan, olen jo pitkään miettinyt täällä koulussa, millaista elämä oli ennen Ypäjälle tuloa ja sen jälkeen. Useimpina koulupäivinä muistelen ala-aste aikoja sekä ylä-astetta. Jos minulta kysyttäisiin, onko minulla ikävä peruskouluun, vastaukseni olisi ehdottomasti kyllä. Kaikki oli vielä niin helppoa.
Eskarista kakkosluokkaan asuin Kauhavalla, kakkosluokan jälkeen muutimme Vehmersalmelle. Oli haikea fiilis lähteä Kauhavalta, koska sinne jäi pari hyvää kaveria, mutta tiesin, että tulen kuitenkin käymään heti kun ehdin. Pidin tietysti heihin yhteyttä pari vuottakin muuton jälkeen. Nykyään silloin tällöin kyselen kuulimisia. Vehmerissä kävin 3.lk-9.lk. Muistan sen päivän kun menin ensimmäistä päivää kolmoselle. Kaksi tyttöä tulivat kysymään tulenko heidän luokalle, vastasin että tulen, jonka jälkeen taisin liittyä heidän seuraan. Se oli jännittävä päivä. Eikä mennyt aikaakaan kun sain jo kavereita.

Nelosluokalla aloin jo tottumaan tähän savolaiseen kouluun. Myöhemmin syksyllä taidettiinkin ystävystyä Jennan kanssa käsityökerhon kautta ja sitä myötä kävimme myös tallilla.
Vitosluokka olikin paljon mukavampaa, sillä aloin tuntemaan ihmisiä ja Vehmersalmea.
Toisaalta, uudessakin koulussa oli huonoja puolia, kun luokkalaiset oppivat tuntemaan minut. Muutama luokkalainen poika alkoi kiusaamaan minua puheviasta. He matkivat puhettani ja alkoivat puhumaan pahaa. Minua aina jännitti lukea ääneen luokassa, koska jännittäessä puhevikani tuli esille, tai luokan edessä seistessä. Olen siis perinyt puhevikani biologiselta isältäni, entäs sitten? Puhevikani on ja pysyy. (Nykyään kaikki ei edes huomaa sitä) Oikeastaan puhevikaan auttaa kuulemma vain puhuminen ja onhan tuo minulta hävinnytkin melkein.
Vitos-, ja kutosluokassa ei ollut mitään erikoista. Ala-asteen luokanopettajamme vaihtoi toiseen kouluun, kun me menimme ylä-asteelle ja pysyimme samassa koulussa.

Monelle tässä vaiheessa, kun siirtyy ylä-asteelle koulu on uusi ja luokkatoverit ovat uusia, mutta meillä oli sama koulu ja samat naamat. Opettajat tosin meille uusia.
Seiskaluokka oli mielenkiintoisempaa ja toistaiseksi helppoa. Kasiluokkakin vielä meni, vaikken ole koskaan ollut mikään kympin oppilas, sain kokeista kutosia ja vitosia, seiskasta olin todella tyytyväinen. En ole koskaan ollut lukutoukka ihmisiä.
Ysiluokan keväällä tuli se aika jota olin oikeasti odottanut, yhteishaku. Eli mihin lähtisin peruskoulun jälkeen. Kesällä saimme tietää tulokset. Sitä ilon ja onnen määrää, kun sain hevosopiston kirjekuoren käteeni ja luin kirjeen "Sinut on hyväksytty opiskelemaan Ypäjän hevosopistolla".

Elokuussa alkoikin jo pitkään odotettu koulu Ypäjän hevosopistolla. Välillä kadun sitä päivää, kun tänne tulin, mutta hei c'moon tää on kuuluisa koulu ja tämän vedän myös kunnialla loppuun, kun tänne asti päästy opiskelemaan! Ensi keväänä pitäisi sitten valmistua hevostenhoitajaksi. :)

Kaukana opiskelemisessa on minulle ainakin tullut paljon huono puolia. Tuntuu siltä kuin olisin menettänyt kaverit. Tai menettää on vähän väärä sana, mutta tuntuu etten tunne enää heitä ja jos liityn heidän seuraan niin tunnen itsen oikeasti ulkopuoliseksi. Jään paljon kaikesta paitsi, kun täällä opiskelen. Miksi juuri minulle käy näin? Olenko vain muuttunut vai onko Ypäjä muuttanut minut. En haluaisi väkisin olla kaveri, mutten voi tietää kenenkä kaveri listoille kuulun tai parhaat kaverit listoille. On outoa, vaikka olen varattu se ei tarkoita, ettenkö voisi kylillä pyöriä.
Ylä-asteella viihdyin enemmän poikien (kyllä, siinä porukassa oli myös niitä kiusaajia) ja Jennan kanssa kuin meidän luokan tyttöjen. Kauhavallakin minulla oli yksi toinen hyväkin kaveri, joka oli poika.
Vaikka minulla olisi ajokortti, se ei tarkoita sitä, että minun kyydissä vain mennään esimerkiksi kylillä paikasta A paikkaan B, koska toiseen autoon ei mahtunut. Hieman ärsyttävää olla vain kuskina. Toisaalta ihan kiva vain ajella ja kartuttaa ajokokemusta.
Tällaista tällä kertaa, Ensi kerralla jotain muuta! :)
- Jenkki

Menoa ja melskettä

Moi! Pitkästä aikaa minäkin ehdin tänne kirjoittaa jotain. On tosiaan pitkä aika, kun olen ollut blogin äärellä ja minun viimeisimmästä postauksesta onkin sen jälkeen tapahtunut kaikenlaista.
Kirjoitin viimeeksi valmennuksista, joissa olimme Jennan kanssa. Samassa postauksessa kerroin, että olin Helin tallilla työssäoppimassa, joka loppui 28.2.2016, jonka jälkeen oli viikko lomaa ja sitten lähdin takaisin Ypäjälle. Kesäloma minulla oli 3.6-10.7. Viikon jo olen ollut koulussa, huomenna maanantaina taas jatkuu. Heinäkuun ajan meillä on pelkkää kengitystä koulussa eli ei mitään vaikeaa tai koulunpenkillä istumista onneksi näillä helteillä.

Voisinkin itseasiassa kertoa työssäoppimisesta muutamalla sanalla. Kun harjoittelu alkoi, ajattelin, että puoli vuotta tuntuu ikuisuudelta, mutta loppujenlopuksi puoli vuotta ei tuntunut missään. Aika meni todella nopeasti, kun tallilla oli aina niin paljon vilinää. Asuin syksyn kotona, josta on 11km tallille. Talvella asuin poikaystäväni vanhemmilla, sieltä oli lyhyempi matka töihin.
Harjoittelun niin sanotusti pahin aika oli talvi, koska minun täytyi mennä skootterilla töihin(onneksi hyvä kaverini vaihtoi skootteriini talvirenkaat), sillä ei ollut muuta vaihtoehtoa. Tai olisi ollut, mutta en halunnut kävellä 4km pimeässä yksin. Talven aikana kaaduin muutaman kerran töihin lähtiessä ja kerran kesärenkailla jäällä, kun ei ollut vielä talvirenkaita. :D  Tammikuussa olisin voinut saada jo ajokortin, mutta ajoin ajokortin vasta hiukan ennen kesäkuuta. Kunnon pakkaset olivat kyllä inhottavia, sillä tallissa vesikupit jäätyivät. Niitä täytyi kuumalla vedellä sulatella. Eipähän tullut sormille kylmä. Pakkanen piti pitää pois tallista, joten laitoimme oven alle heiniä ja oven eteen pressun. Täytyy kyllä sanoa, että toimii!

Meidän kissa, Tikru

 Talvella Helille tuli vähäksi aikaa ravihevonen, suomenhevosruuna Vivantti, opettelemaan ratsun alkeita. Minulle oli ihan uutta kuinka opettaa ravihevosta ratsuksi. Pyrimme siihen, että poika nostaisi laukan jo muutaman päivän sisällä. Kyllähän se laukka nousikin vihdoin ja viimein. Vivantti taisi tajuttakin pikku hiljaa mikä oli homman nimi. Siinä oli kyllä kaunein suomenhevonen, jonka olen nähnyt.

Älkää antako tarkennuksen haitata

Harjoittelusta minulle jäi ehkä hieman haikea fiilis, kaikki ei menny niinkuin strömsössä,tunsin silloin itseni ihan kakaraksi, mutta kaiken kaikkiaan työharjoittelu oli kiva kokemus. Jäi myös paljon hyviäkin kokemuksia. Haluaisin mennä ajassa taaksepäin ja tehdä kaiken ihan toisin. Tunnen itseni ihan idiootiksi tällä hetkellä. Noh,yritän unohtaa menneet ja nyt vain uusia tuulia kohti enkä toista ikinä tyhmiä virheitäni!

Tähän päivään. Kesälomalla olin ensin kaksi viikkoa kotona Vehmersalmella. Vietin suurimman ajan kavereiden kanssa ja ajellen autoa. Lähdin 18.6 Kiskoon tuttavan luokse kahdeksi viikoksi. Siellä minua odotti kuusi eestinhevosta, Rosso, Raius, Ragne, Vikke, Reeta ja silloin 1kk ikäinen varsa Luna. Maanantai 20.6 alkoi päiväleirillä, jonne tuli kolme 8-10v tyttöä. En kerro leiristä sen tarkemmin, mutta leiri kesti torstaihin asti. Sää suosi onneksi leiriä. Torstai iltana pääsin Salon ratsastuskeskus Merliziin estetunnille. En ollut pitkään aikaan ollut estetunnilla, tunti oli paras tähän mennessä. Opetus oli laadukasta. Opettajana toimi Elena Merivirta ellen väärin muista. Minulla oli Liepa niminen hevonen. Liepa oli todella iso ja sillä oli isot liikkeet. Alkuun kesti hiukan mukautua hepan liikkeisiin, kyllä se sieltä sitten alku laukkojen jälkeen pääsin mukaan.  Seuravaana aamuna huomasin, että olin pitkästä aikaan ratsastanut ihan kunnolla oli nimittäin reidet todella kipeät.

 Perjantaina 24.6. oli juhannus, Juhannusta tuli viettämään Kiskoon myös vaarini ja hänen vaimonsa sekä poikaystäväni. Juhannus hurahti salamannopeasti. Vielä olisi viikko jäljellä Kiskossa. Viimeisen viikon aikana kävimme tutun kanssa maastossa, ratsastimme kentällä. Yhtenä päivänä tallille tuli tuntia pitämään nainen, jonka nimeä en nyt muista, mutta hän on kuulemma aika kuuluisa hevospiireissä. Todella mukava ja tarkkaavainen. Menen mielelläni uudelleen hänen tunnilleen.
Perjantaina lähdimmen käymään Ypäjän Finnderbyssä, lauantaina Kiskopäivä, jossa pidimme talutusratsastusta Rossolla ja Raiuksella. Paljon kävi lapsia ratsastamassa ja aikuisia ihailemassa hevosia.

 Lauantaina lähdin Kiskosta vaarin ja hänen vaimonsa asuntoautolla Nummi-Pusulan kautta Somerolle isotädin mökille yöksi. Somerolla olin käyny viimeeksi ainakin kymmenen vuotta sitten, onhan siitäkin jo aikaa. Sunnuntaina lähdimme Vantaalle. Vantaalla yö ja maanantaiaamuna eno tuli hakemaan minut vaarilta. Jouduin sitten kuskiksi, joten ensimmäinen 3h ajomatka Savitaipaleelle isoäitin luokse oli edessä. Lähdin kotiin keskiviikkona 6.7. Keskiviikko iltana kävin kahden kaverini (entisiä luokkalaisia myöskin) kanssa Kuopion viinijuhlilla katsomassa Tefloneita ja Cheekiä.

Enää olikin vain neljä päivää aikaa olla kotona. Neljän päivän aikana en tehnyt kummempia oikeastaan tein koti hommia. Lauantaina käytiin Millibaarissa syömässä loman loppujaisten kunniaksi. Sunnutaiaamuna 10.7. pakkasin loput tavarat, sitten vain auton nokka kohti Ypäjää. Vaikea arvata kuka oli kuskina Vehmersalmi-Ypäjä välillä, MINÄ. Viiden tunnin ajomatka meni nopeasti. Perille tultaessa kamojen purku autosta huoneeseen. Kuten ylempänä sanoin jo, olen ollut viikon koulussa. Tämän viikonlopun olin asuntolassa, ajattelin mennä ensi viikonloppuna kotiin.
Loppuun kuvia kesälomasta. Ehkä hieman sekavaa tekstiä taas, mutta pikku hiljaa hyvä tulee. Toivottavasti piditte.  - Jenkki

Isoäitini koiranpentu Pipsa

r. Raius

r. Rosso

80cm 

t. Luna

Isä Rosso ja poika Raius

Vas. t. Reeta ja oik. t. Luna

Kuulumisia ja blogin herättelyä

Kumpa voisi nyttenkin Urholla treenata kunnolla...

Pitkään aikaan ei ole tullut postauksia, ei ole ollut motivaatiota eikä aikaa kirjoittaa meidän heppakuulumisia... mutta nyt ajattelin taas pitkästä aikaa vähän kertoilla mitä meille kuuluu. 

Urho lähti viime syksynä ylläpitoon, mutta tuli nyt kesällä takaisin meille, ja ikäväksi yllätykseksi sitä oli potkaissut toinen hevonen ylläpitopaikassa ja sillä on hiusmurtuma sääriluussa. Nyt U:n jalka on parempi ja sitä saakin kävelyttää 30min päivässä, vielä olisi pari viikkoa että saisi kokeilla ravaako U ontumatta, jos näin on niin normaaliin liikutukseen voi palata pikkuhiljaa. Nyt kumminkin U:n kunto on laskenut ihan todella paljon ja sitä pitäsi alkaa kohottaa uudelleen.

Monille varmaan heräsi kysymys tässä vaiheessa, että oliko meillä hevosta tuona aikana, kun Urho oli muualla. No olihan meillä,15- vuotias estetamma joka on kisannut paljon 110cm tasolla, mutta hyppäsi paljon enemmän. Tamma oli säpäkkä ja todella luonteikas, kulki omalla moottorilla ja tämä hevonen opetti kyllä paljon. Tamma hyppäsi hyvin, mutta sillä oli myös todella paljon taitoja kouluratsastuksen puolella, kuitenkin se loisti esteillä. Ei käyty mitään kisoja tämän kyseisen hevosen kanssa, vaikka tarkoitus olisi ollutkin, olen kuitenkin kiitollinen siitä, että saatiin kyseinen hevonen ylläpitoon, tamma kuitenkin lähti uudelleen ylläpitoon, sillä meillä ei ollut varaa pitää kahta hevosta täysihoitopaikalla, koska Urho tuli meille takaisin, jotta saamme varmistettua, että jalka tulee varmasti kuntoon.

Huippu poni! Tämä poni on myös opetushevosena Helin tallilla!

Kingi

Kävin myös ensimmäiset koulukisani Tapsan tallilla 27.3, menin todella hienolla suomenhevosruunalla Kingillä. Kingi on 20- vuotias, mutta ei uskoisi ikäisekseen, herra on todella hyvässä kunnossa ja täynnä intoa. Menin siis helppo b K.N. special luokan ja sain 62%. Hevonen oli todella hyvä, mutta itse jännitin todella paljon niin jäin vähän pidättelemään sitä. Muuten olen ihan todella tyytyväinen kisoihin. Tämä herra on opetushevosena Helin tallilla.
Olen nyt pääasiassa ratsastanut ratsastuskoulun hevosilla, mutta olen myös puuhaillut paljon Urhon kanssa. Ollan etsimässä itsellemme hevosta, joten Urho on hiljaisessa myynnissä, tärkeintä on kuitenkin ensin saada U:n jalka kuntoon.

Kuulumisia olisi paljon enemmän, mutta tässä oli minun mielestä ne tärkeimmät ja ehkä mielenkiintoisimmat kuulumiset. Nyt minulla ja Jenkillä on kesäloma ja tarkoituksena olisi (ainakin minun osalta) kirjoittaa enemmän kuulumisia tänne blogiin, vaikka eipä me mitään ihmeellistä pystytä tekemään.
Toivottavasti tykkäsitte ja toivottavasti tämä postaus vähän selvensi sitä mitä on tapahtunut ja minkä takia postauksia ei ole tullut! Toivepostauksia saa heittää ilmaan!
- Jenna